Lähtö lähenee

Niin se kesä vaan vilahti vauhdilla ohitse, nyt siis viimeistä viikkoa viedään täällä aussilassa. Suomessa olen perillä siis 18.9 eli tasan viikon päästä, hurjaa. Aika sekavat fiilikset on tällä hetkellä ja tuntuu, että ei tässä oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Aika täällä on mennyt todella nopeasti ja onhan tämä ollut ihan mielettömän ihanaa aikaa. Vastahan tämä arki täällä alkoi rullaamaan ja nyt jo pitää lähteä, siis täh?! Toisaalta odotan kyllä jo innolla uusia opintoja, muuttoa Kuopioon, perheen ja kaikkien muidenkin tuttujen näkemistä. Kurssitkin on jo yliopistolla polkastu käyntiin, joten ehkä se olisi jo aika sinne Suomeen palatakin.

Ohjelmassa tällä viikolla on lähinnä viimesten tulijaisten ostamista, auringosta nauttimista, pakkailua ja pikku hiljaa myös niitä (ei niin mukavia) hyvästejä. Viikko on alkanut mukavasti muskarilla ja lounaalla sushi train:ssa. Auringon paistetta ja lämmintäkin (vähintään +23 astetta) on säätiedotuksen mukaan luvattu koko viikolle. Tästä viikosta aion nauttia täysillä!

Pian nähdään :)

The Great Barrier Reef, Cairns

Eilen kotiuduin viikon reissun jälkeen takaisin tänne Brisbaneen PADI Open Water Diver -sertifikaattia rikkaampana (JEEE!). Kurssi alkoi viikko sitten keskiviikkona ja oli viiden päivän mittainen. Meidän ryhmässä oli minun lisäksi vain kolme henkilöä, kaksi tyttöä Uudesta-Seelannista ja poika Sveitsistä. Pieni ryhmäkoko oli ehdottomasti iso plussa ja äkkiä oltiinkin jo aika tiivis porukka. Kaksi ensimmäistä päivää kului kurssikeskuksessa teoriatunneilla ja allasharjoituksissa Teoriatunneilla käytiin läpi laitesukelluksen perusteita ja tutustuttiin vähän riuttoihin ja niiden eliöihin. Allasharjoituksissa päästiin sitten jo ihan tositoimiin. Ensimmäisenä päivänä suoritettiin pakolliset uintitestit, 300m snorklausta ja 10min veden polkemista. Sukelluslaitteet BCD, regulaattorit, säiliö, maski, räpylät ja painovyö tulivat pikku hiljaa tutuiksi. Harjoiteltiin maskin pois ottamista veden alla ja sen tyhjentämistä sekä regulaattorin vaihtamista toiseen. Lisäksi harjoiteltiin erilaisia tapoja toimia, mikäli laitteet pettävät veden alla tai happi loppuu. Kelluvuusharjoituksia tehtiin myös useita sekä opeteltiin tasapainoittamaan korvien ilmatilat. Paljon uutta asiaa tuli siis kertarysäyksellä ja tietenki kaikki opetus oli vieläpä englanniksi. Siinäpä sitä olikin kielikylpyä kerrakseen, kun yritti pysyä mukana opetuksessa. Eipä tarvinut siis iltaisin paljon unta odotella, kun päivän tsemppasi kielen ja kaiken uuden asian kanssa. Kahdelta ensimmäiseltä päivältä mieleen jäivät päällimmäisenä allasharjoitukset. Sen tunteen, kun ensimmäisen kerran hengittää veden alla, muistaa kyllä ikuisesti. Teoriakokeen hyväksytysti suoritettuamme olimmekin sitten valmiita kolmen päivän venematkalle The Great Barrier Reef:lle.

Cairns:n laguuni

Perjantai aamulla startattiin Cairns:n satamasta aikaisin aamulla n.20 sukeltajan voimin. Veneellä oli siis meidän neljän kurssilaisen lisäksi jo kurssinsa ja sitä kautta sukellusluvan saaneita sukeltajia. Noin puolen päivän aikoihin oli ensimmäisen sukelluksen vuoro. Jännitti kyllä todella paljon hypätä veneestä mereen. Minulla oli nimittäin allasharjoituksissa vähän ongelmia korvien tasapainoittamisessa ja lisäksi jalkapohjista oli vetänyt suonta useampaan otteeseen. Mutta kun sinne pohjaan lopulta ensimmäisen kerran päästiin, fiilistä ei voi sanoin kuvailla. Kerrassaan uskomatonta! Riutat aukesivat eteen kaikissa sateenkaaren väreissä, näimme klovnikaloja (alias nemoja), kilpikonnan ja paljon muita toinen toistaan hienompia mereneläviä. Kaikki murheet kyllä unohtuivat sillä samalla hetkellä, kun tähän uuteen ihmeelliseen maailmaan pääsi kiertelemään. Meidän ensimmäiset viisi sukellusta mereen kuuluivat vielä kurssiin. Niinpä jatkoimme niillä samoja jo altaassa tehtyjä harjoituksia. Mahtavaa oli huomata, että kyllä harjoittelu kummasti alkaa loppujen lopuksi tuottamaan tulosta. Esimerkiksi kelluvuutta oppi hallitsemaan hengityksen avulla (edes jollakin tasolla) ja käsillä räpiköinti jäi koko ajan vähemmälle.

 The Great Barrier Reef pinnalta (kuvat pinnan alta lisäilen tänne blogiin, kun saan ne käsiini)

Lauantain kohokohta olikin sitten meidän kurssin loppuun suorittaminen. Kyllä siinä aika leveä hymy levisi kasvoille, kun meidän ohjaaja ojensi meille kortit käteen ja totesi: "You are now certified divers". Loput sukellukset saatiin siis tehdä omin päin ja keskittyä rauhassa ihailemaan riuttoja ilman maski- tai regulaattoriharjoituksia. Lauantai-illan kruunasi yösukellus auringon laskettua. Tuntuihan se aluksi vähän hurjalta hypätä synkkään mereen, mutta jälleen kaikki jännitys katosi, kun pinnan alle päästiin. Yösukelluksella nähtiin muun muassa muutama riuttahai ja jättikilpikonna. Mahtavaa!

Breefing board in Gordon's Flynn Reef

Sunnuntaina oli vuorossa kolme sukellusta ja herätys olikin jo klo 05.30. Aika innoissaan sitä vissiin uudesta harrastuksesta oli, kun kylmää ja märkää märkäpukua niskaan kiskoi jo kuudelta aamulla. Kahdelle viimeiselle sukellukselle vuokrattiin kamera ja päästiin räpsimään kuvia veden alla. Se oli kyllä helpommin sanottu kuin tehty ja niinpä muistikortille taisi taltioitua enemmän kuvia pelkistä pyrstöistä kuin kokonaisista kaloista. Lounaan jälkeen suunnattiin sitten takaisin kohti Cairns:a. Rantauduttuamme kävimme palauttamassa sukellusvarusteet takaisin sukelluskoululle ja suuntasimme jokainen omaan majoitukseen. Merisairaudesta en koko matkan aikana kärsinyt, mutta landsickness oireet tulikin sitten koettua illalla. Mistään vakavasta ei suinkaan ole kyse. Maa tuntuu vaan edelleen keinuvan jalkojen alla, vaikka jalat ovatkin tukevasti maan pinnalla. Olihan se huvittavaa huonetovereille selittää, että "eheei, en minä mitään vettä väkevämpää ole nauttinut", kun joka toinen askel vippasi vähän suuntaan jos toiseenkin. Illalla kokoonnuttiin sitten vielä viimeistä kertaa sukellusporukalla paikalliseen ravintolaan nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta.

Sunset on board

Reissu oli kyllä todella onnistunut. Sen lisäksi, että saan nyt virallisesti sukeltaa (18m asti) ilman ohjaajaa, olen myös virallisesti ihastunut veden alaiseen maailmaan. Aion ehdottomasti jatkaa sukeltamista aina, kun tilaisuus vain tulee. Seuraavana haasteena olisikin suorittaa pätevyys 30m syvyyteen asti. Innolla tulevia sukellusreissuja odotellen :)

Reissuja ja hyvästejä

Kiirettä pitää, mutta ajattelin silti pikakuulumiset tänne kirjoitella. Viikonloppu vierähti siis Surfers Paradisen reissulla Mervin ja saksalaisen au pairin Annikan kanssa. Lauantaina käytiin Annikan kanssa surffaamassa. Jeee! Vihdoin ja viimein minäkin pääsin sitä kokeilemaan, kun siitä jo Suomessa ehdin höpistä moneen kertaan. Olihan se ihan hirmu hauskaa hommaa, vaikkakin myös todella haastavaa. Niin sitä kuitenkin vaan laudalla seistiin heti ensimmäisellä tunnilla. Toki sitä sukeltamista tuli myös harjoiteltua moneen otteeseen :)

Meidän surffiope (Toivottavasti saan vielä niitä itse surffikuviakin jossain vaiheessa)

Lauantai-iltana vietettiin sitten Mervin läksiäisiä. Maukasta ruokaa, hyvää musiikkia ja hauskaa seuraa -voiko enempää enää toivoa? Olen siis ainoana täällä meistä Suomi au paireista enää jäljellä, kun Mervikin huomenna Suomeen lähtee matkustamaan. Haikeaahan se oli tänään muskarin jälkeen sanoa heipat, kun on tässä kesän aikana aika monet kommellukset on yhdessä ehditty kokea.

Kiitos Mervi kesän muskareista :)

Jotta ei liian kauaksi tulisi paikalleen jäätyä, huomenna suuntaan heti uuteen reissuun. Vuorossa on siis kauan odotettu viiden päivän sukelluskurssi Cairnsissa ja Great Barrier Reef:llä. Pakko myöntää, että nyt jo vähän perhosia pörrää mahassa. Innoissaan kuitenkin uusia haasteita kohti, palataan siis viikon päästä asiaan!

:)

Heippahei!

Pitkästä aikaa taas ajattelin kuulumisia tänne kirjoitella. Oikein mukavasti ovat nyt päivät menneet ihan normaalia arkea elellessä. Päivät ja viikot menee vaan ihan hirmuisella vauhdilla, hyvä kun mukana pysyy. Viime viikolla saatiin nauttia jo ihan helteistäkin (+27 astetta). Käytiinkin perjantaina Mervin ja lasten kanssa playdateilla puistossa, jossa oli kahluualtaita. Ei riemulla rajaa, kun lapset pääsivät "talven" jälkeen veteen pärskimään! :) Aivan ihanahan sitä iloa oli katsella. Toivottavasti hellepäiviä riittäisi vielä jatkossakin ja päästäisiin Iriksen kanssa sinne vielä uudestaan.

Viikonloppu vierähtikin sitten urheilun parissa. Lauantaina käytiin pitkästä aikaa Tonyn kanssa pyörälenkillä. Oli kyllä tosi mukavaa! Aika menee paljon nopeammin kuin yksin sotkiessa. Täällä on myös maastopyöräilijöille sen verran hyvä polkuverkosto, että aika äkkiä täällä yksinään itseni eksyksiin polkisinkin. Sunnuntaina kävin sitte paikallista "uimahallia" kokeilemassa. Täällä ei varsinaisia uimahalleja ole, sillä suurin osa altaista on ulkoaltaita. Olikin työn ja tuskan takana löytää sellainen allas, joka on ensinnäkin A=auki talvisin ja B=auki viikonloppuisin. Uimakoulut on täällä todella yleisiä, joten useimpiin altaisiin vaaditaan vielä jonkun sortin seuraan liittyminen ennen kuin altaaseen pääsee pulahtamaan. Loppujen lopuksi altaan kuitenkin löysin Brisbanen keskustasta. Allas oli vieläpä "heated" eli lämmitetty. Sitä se olikin sitten sanan varsinaisessa merkityksessä. Vesi oli nimittäin lämpimämpää kuin suomalaisten kylpylöiden porealtaassa. Mikäpäs siellä oli siis polskiessa. Voisi olla aikamoinen shokki näille aussilaisille, jos Suomen uimahalliin joskus eksyisivät :)

Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä jälleen Surfers Paradiseen. Tällä kertaa, kuten paikan nimikin kertoo, kokeilemaan vihdoin myös sitä surffausta. Jeee! Kuukauden verran on enää päiviä täällä jäljellä, mutta onneksi tässä on vaikka mitä mukavaa tekemistä vielä edessä :)

Eilen leivottiin Iriksen kanssa korvapuusteja ja kanelisilmäpullia (pikkuisen katosi taikinaa myös matkan varrella ;) )

Bad day

Tänään oli kyllä ensimmäinen päivä täällä Australiassa, kun mikään ei mennyt niinkuin piti. Meidän oli tarkoitus lähteä Stradbroke islandille (Brisbanen yksi lähisaari) viiden au pairin voimin. Lauttamaksu saarelle on sen verran kallis, että vajaalastilla sinne ei kannata autoa edes ottaa. Autokin saatiin lainaan ja reissu tuntui oikein lupaavalta vielä, kun aamulla heräsin auringonpaisteeseen. Aamutoimien jälkeen Mervi jo tulikin koukkaamaan minut kyytiin ja lähdettiin ajelemaan keskustaan, missä meidän oli tarkoitus tavata muut au pairit. Siellä me sitten meidän treffipaikalla odoteltiin kaksikymmentä minuuttia sovitun ajan jälkeenkin ennenkuin täytyi todeta, että meille oli tehty oharit.

Loppujen lopuksi päästiin sitten saarelle vesitaksi+bussi yhdistelmällä. Auto jätettiin siis maihin, sillä kahdestaan ei raskittu kallista lauttaa maksaa. Matkaan kului siis huomattavasti enemmän aikaa kuin oltiin etukäteen suunniteltu. Maisemat olivat kyllä ihan hienot ja sääkin suosi perillä. Kauhea oli huomata, että kummasti näihin biitsi maisemiinki silmä vaan tottuu. Ei ne aaltojen pärskeet enää samanlaista "vau"-efektiä saa aikaiseksi kuin aiemmin. Saari on myös kuuluisa siitä, että sieltä käsin nähdään usein valaita ja delfiinejä. Mutta kas kummaa, eihän me siellä mitään nähty.

Päivä käveleskeltiin ja istuskeltiin rannalla, jonka jälkeen olikin jo kotiinlähdön aika. Autolle päästiin turvallisesti ja lähdettiin ajelemaan takaisin kohti Brisbanea. Yhtäkkiä huomasin tuulilasissa lapun ja niinkuin arvata saattaa, mikäs muukaan kuin parkkisakkohan se siellä tuulessa lepatti. Kyllähän se harmitti, kun jo muutenkin päivään oli mennyt enemmän rahaa kuin oltiin aiemmin budjetoitu. Loppumatka meni meidän uskomattoman huonoa tuuria päivitellessä. Nauruksihan se meni, kun tuntui ihan uskomattomalta, että miten kaikki voikin mennä niin päin mäntyä. Näin illasta naurusta ei meinannut tulla loppua, kun vielä selvisi parkkisakon syy. Oltiin parkkeerattu auto sallittuun paikkaan, mutta väärinpäin! Eipä käynyt kyllä mielen vieressäkään, että silläkin voi olla jotain merkitystä. Auto olisi siis pitänyt peruuttaa ja mekös mentiin suurta vääryyttä tekemään ja ajamaan se nokka edellä parkkiin. Luulisi, että sitä tässä maailmassa suurempiakin rikoksia olisi..

Australian reissu on kyllä kokonaisuudessaan mennyt uskomattoman hyvin, joten kyllähän tämmöinen epäonnen päiväkin tarvitaan mukaan matkalle. Lopulta päivästä tuli kyllä ikimuistoinen, vähän eri syystä tosin kuin oli tarkoitus :D

Stradbroke island

Kuulumiset

Kerrankin ajattelin ihan ajan kanssa alkaa kirjoittelemaan tänne blogiin kuulumisia. Päivät täällä on aina touhuntäyteisiä ja iltaipäivästä olen yrittänyt tuonne kuntosalille itseni raahata. Niinpä illat menee yleensä ihan vaan sängyllä köllötellessä ja elokuvia/tv-sarjoja katsellessa tai kirjaa lueskellessa. Siksipä tämä blogin kirjoittelukin on jäänyt vähän paitsioon. Tänään on kuitenki lepopäivän vuoro ja illan suunnitelmissa ei ole muuta kuin rentoilua elokuvan merkeissä ja ehkä vähä venyttelyä, jos sitä oikein innostuu (niinpä varmaan :D). Huomenna ois sitten taas viikonloppu ja vapaapäivä. Kun nyt ei mitään pitempää reissua ole suunnitelmissa, ajattelin suunnata heti aamusta ilmaisjumpille. Spinning alkaa jo klo 8.00, joten täällä ei kyllä vapaapäivätkään mee puolille päiville nukkuessa. Odotan kyllä jo innoissaan huomista, mahtava päästä taas pitkästä aikaa vääntämään kunnon rääkkireeniä!

Päivät ja viikot täällä menee kyllä hirveellä vauhdilla. Uskomatonta, että perheen pikkumieski on jo kohta kaksi kuukautta vanha. Yleensä päivisin Iriksellä on harrastuksia tai sitten on sovittu kavereiden kanssa playdateja. Viime viikkoina ovat kyllä säät suosineet, aurinko on paistanut ja lämmintä on ollut yli 20 astetta. Tänään käytiin keskustassa Roma Street Parkland -puistossa leikkimässä. Puisto on maailman suurin subtrooppinen kaupunkipuutarha, kukkaistutukset olivat kyllä vertaansa vailla. Kyllähän pikkutytöt, niinkuin me vähän isommatkin, olivat innoissaan.  Mukavaa ja ihanaa täällä on kyllä ollut, enkä kyllä vielä suostu edes ajattelemaan täältä pois lähtemistä. Siihen palataan sitten myöhemmin, tässä on vaikka mitä mukavia juttuja onneksi vielä edessä :)

Tässäpäs kuvia eri playdateilta ja tämän päivän puistoreissulta:

"Ota koppi"

Run, run, run..

 Roma Street Parkland

Nyt vapaailta jatkuu uudesta musiikista nautiskellen, kiitos Mervi!

Byron Bay

Normaalin työviikon jälkeen viikonlopuksi suuntasin minilomalle Byron Baylle. Byron Bay on suosittu rantalomakohde varsinki backpackereiden keskuudessa. Siellä järjestetään paljon myös surffikursseja, melontaa, skydivea, whale watching reissuja yms. aktiviteetteja. Byronissa sijaitsee myös kuuluisa hippikylä ja se kyllä näkyi myös katukuvassa. Porukka oli todella rentoa, biitsishortsit, löysä t-paita ja arskat olivat ehdottomasti yleisimmät asusteet. Surffilautojakin vilisi joka puolella mihin katseen vaan sattu kääntämään. Olo oli jotenkin todella epätodellinen, aivan kuin olisi tipahtanut keskelle surffielokuvaa. Mutta ei, totisinta tottahan se oli. Siellä se porukka laineilla seilailee ympäri vuoden.

Meitä au paireja lähti Brisbanesta iso porukka, suurin osa oli saksalaisia. Kokoonnuttiin Brisbanen keskustassa lauantaiaamuna ja siitä lähdettiin kahdella autolla ajelemaan kohti etelää. Byroniin on siis Brisbanen keskustasta kahden tunnin ajomatka. Vähän kyllä jännitti aluksi, että mitähän tästä reissusta oikein tulee, kun en ketään kyseisestä porukasta ollut aiemmin tavannut. Facebookin välityksellä oltiin vaan sovittu tapaamisajat ja -paikat. Loppujen lopuksi reissu oli kyllä todella onnistunut. Porukan kanssa tultiin juttuun kyllä yllättävänkin hyvin ja siinähän sitä englanninkielen harjoitusta tulikin ohimennen heti kerralla parin päivän annos. Aurinko paistoi ja rannalla oli mukavan lämmin. Lauantai menikin rannalla pötkötellessä ja maisemia ihastellessa. Sunnuntaina käytiin sitten markkinoilla ja kiipeämässä Australian mantereen itäisimpään pisteeseen. Maisemat olivat kyllä jälleen vertaansa vailla ja mikä mahtavinta, nähtiin matkalla myös valaita ja delffiinejä uiskentelemassa meressä.

Pitemmittä lätinöittä, tässä kuvia viikonlopun reissulta:

Hippiauto

 Valaita

 The most Easterly point of the Australian mainland

 

ryhmärämä

The Great Ocean Road ja Melbourne

Perjantaiaamuna lennettiin siis Melbourneen ja lähdettiin jatkamaan matkaa lentokentältä vuokra-autolla. Tavoitteena oli siis ajaa The Great Ocean Road ja siinä hyvin sitten loppujen lopuksi onnistuttiinkin. Maisemat olivat sanoinkuvaamattoman mahtavat! Kuvia pysähdyttiin napsimaan useaan otteeseen ja yritettiin edes osa nähtävyyksistä saada ikuistetuksi kameralla. Eipä ne maisemat oikein tahdo kameraan vaan mahtua. Naurua ja u-käännöksiä - vaikea sanoa kumpaa mahtui reissuun enemmän. Sen siitä saa, kun uhmaa meidän ystävää Mattia alias Tom Tom -navigaattoria.

Siitä se ajatus sitten lähti..

 Erskine falls

 Johanna roadilla (red) löydettiin seinämä, joka oli jotain hiekan ja saven sekoitusta. Sinne olivat ihmiset käyneet kirjoittelemassa ja piirtelemässä, joten pitihän se meidänkin käydä raapustamassa merkki maailmaan.

 Twelve Apostoles

Reissu päätettiin Melbourneen, jossa vietettiin kaksi yötä. Kaupunki itsessään oli aika samanlainen kuin nämä muutkin miljoonakaupungit, ehkä hieman enemmän se muistutti kuitenkin eurooppalaisia suurkaupunkeja. Paljon mahtui pientä kulttuuritilpehööriä kyllä keskustan alueelle. Suosittelisinkin kaupunkia enemmän kulttuurista kiinnostuneille, jotka jaksavat museot ja teatterit läpi kierrellä. Olihan se kaupunki kuitenkin mukava nähdä. Nähtyä ja koettua tuli muun muassa korealainen lounas puffee ja jättisuuri kasino.

Eilen illalla lennettiin sitten takaisin tänne Brisbaneen. Matkalla puheenaiheet alkoivat kummasti kääntymään taas lapsiin - taispa jokaisella olla jo tätä normaalia arkea ja lapsia ikävä. Tämä päivä hurahtikin vauhdilla ohi. Onneksi näitä päiviä minulla on vielä puolet jäljellä, ihana olla kotona :)

Sydney

Reissuun lähdettiin aikaisin tiistaiaamuna ja check in Sydneyn hotelliin olikin tehtynä jo ennen puolta päivää. Sää oli vähän sateinen, joten ensimmäinen päivä menikin siinä kaupungilla sitten pyöriessä. Yllättävästi niihin pilvenpiirtäjiinkin alkaa jo silmä tottua, ei tullut enää räpsittyä filmin täydeltä kuvia niinkuin alkuaikoina.

Seuraavana aamuna kurkattiin ensimmäisenä verhojen takaa ulos ja nähtiin aurinko pilvettömällä taivaalla. Eihän siinä sitten muuta kuin aamupala nassuun, kimpsut ja kampsut päälle ja menoksi. Suunnattiin rantaan ja lähdettiin lautalla kohti Watsons Bay:ta. Heti alkajaisiksi matkalla ohitetaan Sydneyn oopperatalo. Vau! Matka päättyy niemelle, josta näkee Sydneyn kaupungin ja toiselta puolelta Tyynen valtameren. Asutus oli klassista merikylän tyyliä ja mieleen tuli heti Rhanna-kirjat, joita nuorempana tuli lueskeltua. Käytiin kallioilla piknikillä ja parin tunnin kiertelyn jälkeen lähettiin takaisin kohti keskustaa. Niin väsyny oli parivaljakko, että suunnattiin suoraan hotellille päiväunille. Illalla ei mitään kummempaa ohjelmaa jaksettu enää keksiä, käytiin syömässä ja tuijotettiin ilta komediasarjoja telkkarista. Oli kyllä ihana päivän kävelykilometrien jälkeen vetästä kollarit ja villasukat jalkaan, viskata jalat kohti kattoa ja ihan vaan olla möllöttää.

Viimeisenä aamuna suunnattiin markkinoille (Paddy's Markets). Ne sijaitsee Sydneyn Chinatownissa ja olivat kyllä nekin näkemisen arvoiset. Korttelin kokoisessa ostoskeskuksessa on alakerta varattu markkinatavaroille ja yläkerrassa on sitten eri merkkien outlet myymälöitä. Eipä siis tarvinut kyllä sieltä tyhjin käsin pois lähteä. Aikamme kierreltyä koukattiin Darling Harbourin (satama-aluetta, puistoja yms.) kautta elokuviin. Siinäpäs se päivä olikin sitten jo päätöksessä. Illalla vielä pakkailtiin vaatteet kassiin valmiiksi seuraavaa päivää varten. Reissuhan ei suinkaan loppunut vielä tähän...

 Watsons Bay

Talon isäntä ei ole siis kotona

Reissuun !

Hiphei! Vihdoin se päivä on edessä, jota jo muutamat viikot on odotettu. Eli huomenna starttaa meidän au pair tyttöjen viikon loma Australian etelään. Sehän ei siis tarkoita sitä, että siellä olisi lämpimämpää kuin täällä. Matkustamme päiväntasaajasta kauemmas eli siellä talvi on kylmempi kuin täällä. En nyt kumminkaan lämpötiloja kylmäksi alkaisi vielä kehumaan, mutta voi olla että takille tulee jo käyttöä. Lennetään siis aamulla Sydneyyn ja siellä ollaan perjantaihin asti. Suunnitelmissa on käydä katsomassa perusnähtävyydet, kuten oopperatalo, darling harbour jne. Perjantaiaamuna sitten jatketaan matkaa lentäen Melbourneen, napataan yksi matkalainen kyytiin ja lähdetään vuokra-autolla kohti Great Ocean Roadia. Odotukset on kyllä sen suhteen korkealla, toivottavasti vaan kelit suosii meitä. Viimeinen yö ollaan sitten ihan itse Melbournessa ja maanantaina lennetään takaisin Brisbaneen.

Palataanpas siis asiaan viikon päästä, heippahei!

Lone Pine Koala Sanctuary

"Rated one of the "Top 10 Zoos in the World" by AOL, Lone Pine Koala Sanctuary in Brisbane, Australia, is the world's first and largest koala sanctuary, with over 130 koalas." (Lone Pine www.koala.net)

Käytiin Perjantaina Iriksen kanssa Playdateilla Koala-puistossa. Reissua sinne on jo suunniteltu jonkin aikaan ja vihdoin se saatiin myös toteutettua. Sääkin oli mitä mahtavin, 20 astetta lämmintä ja auringon paistetta. Suloisia koaloja puistossa oli siis paljon. Koalat oli jaoteltu eri alueille iän, sukupuolen tms. mukaan. Kyseisiä alueita olivat muun muassa "Kindy koalas", "Boy koalas", "Retirement koalas" jne. Käväsin myös ottamassa Koala Cuddle -kuvan (alla) ja sain siis yhden koalan syliin hetkeksi. Olihan se hieno kokemus, ei sitä ihan joka päivä tuu koalaa halailtua. Jos nämä ihanan pehmeät otukset eivät olisi aivan niin omalaatuisen tuoksuisia, pistäisin kyllä yhden karvaturrin tuliaiskassiin.

Puistossa oli toki myös monia muita eläimiä. Käytiin ruokkimassa kenguruita, katsomassa lintushow, silittämässä lampaita, ihmettelemässä vesinokkaeläimen uiskentelua ja pois lähdettäessä vaihdettiin papukaijan kanssa vielä kuulumiset. Iriksen lempipuuhaa puistossa ei ollut suinkaan eläinten katselu, vaan suunnistaa alueen kartan kanssa paikasta toiseen. Täällä on aloitettu reenaaminen siis jo hyvissä ajoin, varo vaan Minna Kauppi ;) Paljon mahtui siis ihmeteltävää yhden päivän sisään - niin lapsille kuin meille au paireillekin.

"BoingBoingBoing..."

Kartanlukutauko 

Siinäpäs vähä kilometrejä.

Pikkujoulut 17.7

"Tip tap, tip tap, tipetipe tip tap..."
Pikkujouluja vietettiin muskariporukalla tiistaina. Christmas in July, pikkujoulukausi on siis avattu ainakin hyvissä ajoin tänä vuonna :) Aluksi leivottiin lasten kanssa tummia pipareita. Taikina meni äkkiä lämmön takia tosi limaiseksi, joten taisi meillä Iriksen kanssa mennä enempi taikinaa suuhun kuin pellille. Kyllä me onneksi muutama kettu ja pikku myy saatiin pellillekin asti taiteiltua. Ruokaa jokainen toi mukanaan nyyttäriperiaatteella ja pöydästä löytyikin sitten kaikki perinteiset suomalaiset jouluherkut. Glögiä, laatikoita, kalkkunaa, kalaa, pipareita, luumuhyvettä ja muita herkkuja maistellessahan se aika sitten menikin. Riisipuuroakin oli tarjolla. Jouluähkyltä ei siis välttynyt näissäkään pikkujouluissa. Lopuksi sitten leikittiin vielä joululeikkejä ja pukki kävi tuomassa lapsille pienet lahjat kuusen alle. Oli kyllä tosi mukava päivä ja lapset selvästi nauttivat joulutohinoista.

 Joulupöytä

Itse tehtyä glögiä

(Kiitos Anni kuvista ;) )

Mitä kuuluu?

Tunnustan, olen ollut vähän laiska kirjoittelemaan tänne viime aikoina, mutta nyt sain vihdoin revittyä itseni tänne kirjoitusasemiin. Ihan normaalia arkea elellessä ovat päivät menneet, mitään isompia reissuja en ole tehnyt viime viikkoina. Me nimittäin suunnataan 24.päivä viikon reissulle Sydney-Melbourne akselille, joten olen nyt tehnyt sitten viikonloppuisin tunteja sisään.  Välillä on ollut vähän vaikeampia päiviä Iriksen kanssa, kun mustat sukat on neidillä jalkaan sattuneet sujahtamaan. Mutta sepäs kuuluu vaan asiaan, eihän ne itselläkään kaikki päivät ole pelkkää auringonpaistetta ja hymyä. Viime viikolla alkoivat Iriksen harrastukset school holidays:ien kahden viikon tauon jälkeen, joten viikko hurahti kyllä todella nopeasti.

Viikon kohokohta oli kyllä reissu Mervin luo Ipswichiin. Aloitettiin siellä lauantaipäivä reippaasti: klo 8.30 suunnattiin spinningiin ja jatkettiin siitä vielä Body Attackiin. Urheilun jälkeen päästiin vielä saunan lämpöön löhöämään (Paikallinen sauna ei "ihan" vastannu kyllä suomalaista saunaa. Lähinnä se muistutti uimahallin saunaa, josta puuttui löylykiulu. Kiukaan yläpuolellakin oli lappu: "varo, kuumia kiviä"). Mutta voi veljet, kuinka sekin tuntui hyvältä! Parempaa päivän aloitusta en kyllä keksimälläkään keksinyt, kun siitä suunnattiin syömään pastaa ja salaattia.

Ensi viikko menee jälleen Iriksen harrastuksien parissa. Lisäksi meillä on vielä kaikkea mukavaa puuhaa, kuten pikkujoulut muskariporukalla. Täällä tonttuilua odotetaan innoissaan, tonttulakkikin kaivettin jo tänä iltana esille ja huomenna tehdään porkkanalaatikkoa. Jouluteema jatkuu sitten viikonloppuna vielä paikallismarkkinoilla.

Jouluntuoksuiset terveiset täältä siis Suomeen kesän keskelle! :)

Rugby

Eilen olin naapurissa viettämässä iltaa rugby-illan merkeissä. Paikalla oli  meidän (Tonin, hänen vaimo ja minä) lisäksi heidän ystäväpariskunta. Ilta alkoi oikein mukavasti jutustelun merkeissä takkatulen ääressä. Meillähän riittikin paljon juttua Suomesta ja revontulista. Yritäpä nyt siinä sitten selittää, että ei, lappi ei ole eri maa kuin Suomi ja ei, me emme kulje hiihtämällä kotoa kaupungille. Se nyt menikin jo heiltä vähän yli ymmärryksen, kun en osannut sanoa tarkkoja päivämääriä, milloin ne revontulet sitten oikeasti näkyvät. Mukavahan heille oli kuitenkin kertoa Suomesta.

Jutustelun jälkeen siirryttiin ruokapöytään. Tarjolla oli alkuruuaksi kurpitsakeittoa ja pehmeitä sämpylöitä. Täkäläinen kurpitsakeitto on vaan ihan mielettömän hyvää, ehdottomasti mun lemppariruokaa täällä. Pääruuaksi oli sitten tarjolla lasagnea ja avokadosalaattia. Ruoan kanssa juotiin punaviiniä, mikä oli kyllä näinkin kokemattoman viinimaistelijan mieleen, pehmeää ja sopi ruokaan mielettömän hyvin.

No, sitten päästiin jo itse asiaan eli rugbyyn. Finaalipeleissä vastakkain olivat Queensland (osavaltio, jossa Brisbane sijaitsee) ja New South Wales. Peliin pääsi hyvin mukaan, kun Toni kertoi aluksi vähän sääntöjä. Rugby on täällä yksi suosituimmista ja seuratuimmista urheilulajeista. Yhtä intohimoisesti paikalliset suhtautuvat siihen kuin suomalaiset jääkiekkoon. Hurjalta tuntui aluksi, kun pelaajat rynnivät toistensa päälle ilman mitään varusteita tai suojia. Äkkiä siihen kuitenkin silmä tottui. Tätä rynnimistä ja eri taktiikoita seurattiin 80min kestävän pelin ajan. Peli oli todella tasainen ja jopa itseä alkoi vähän jännittämään, että mitenhän tässä loppujen lopuksi käy. Meidän onneksemme Queensland voitti lopulta yhdellä pisteellä ja peli päättyi 21-20. Jälkkäriksi syötiin sitten vielä voiton kunniaksi uunipäärynöitä, vanilijajätskiä ja kinuskikastikkeen tyylistä kastiketta. Mitäpäs sitä muuta illalta enää voisikaan toivoa kuin hyvää ruokaa, mukavaa seuraa ja tasokasta urheilua.

Queenslandin joukkue

Surfers Paradise

Viikonloppu vietettiin suomalaisten au pair-tyttöjen kanssa Gold Coastilla Surfers Paradisessa. Reissuun lähdettiin lauantaiaamuna ja takaisin tultiin eilen illalla. Ihan mahtava mini loma, joka sisälsi lähinnä rentoutumista ja rannalla köllöttelyä (lue: surffaripoikien bongailua). Säät suosi kyllä kerrankin meitä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli yli 20 astetta. Talviturkkikin tuli heitettyä Tyyneen valtamereen. Kuvat puhukoot jälleen puolestaan.

 Rakennusten korkeudesta voi päätellä jotain, kun katsoo kuvan alalaidassa olevaa autoa.

 Bongaa surffari.

"Nyt on aika olla onnellinen. Juuri tässä paikassa."